Kysyin tätä Pohjois-Savon hyvinvointialueen johdolta taannoisessa tapaamisessamme. Vastaukset jäivät vaivaamaan, ja luettuani eilisen aluehallituksen kokouksen jälkeistä uutisointia, ne vaivasivat entistä enemmän.
Lääkäripula on todellinen. Kuitenkin olemmeko selvittäneet riittävästi sen syitä ja pyrkineet aidosti ratkaisemaan niitä? Työolot, palkkaus ja johtaminen ovat asioita, joihin voimme itse vaikuttaa.
Vaativan erikoissairaanhoidon keskittämiselle on perusteita. Perusterveydenhuollon ja perustason kiireellisen hoidon heikentäminen, vaativatkin omat perustelunsa. Näiden perustelujen löytäminen onkin sitten täysin mahdotonta.
Säästö yhdessä yksikössä kun ei välttämättä ole säästö koko yhteiskunnalle.
Olen kirjoittanut johtamisen ongelmista aiemminkin. Valtuusto päättää suunnan, hallitus johtaa ja valvoo, viranhaltijajohto valmistelee ja toteuttaa. Jokaisella on vastuunsa.
Siksi eilisen kokouksen jälkeinen uutisointi jäi ihmetyttämään. Päätöksenteon avoimuuden pitäisi olla itsestäänselvyys.
Esitän uudestaan avoimen vertailun keskitetyn ja alueellisia palveluja hyödyntävän mallin välillä. Kokonaiskustannukset, henkilöstön saatavuus ja vaikutukset hoitoon pääsyyn on tuotava näkyviin. Samalla tarvitaan mitattava suunnitelma lääkäripulan ratkaisemiseksi.
Kyse on ihmisten, yhteisöjen, yritysten turvallisuudesta ja toimintamahdollisuuksista sekä yhteisten rahojen käytöstä.
Strategia mitataan siinä, ratkaistaanko ongelmia vai järjestelläänkö niiden seurauksia.
Palveluverkkoa voi muuttaa päätöksellä. Kuitenkin kuka ottaa vastuun siitä, että prosessit toimivat asiakaslähtöisesti ja kokonaiskustannustehokkaasti.