Vierailin Iisalmen Simpukan päiväkodissa.
Olin vaikuttunut, jopa mykistynyt.
Viiden lapsen isänä ja kuuden lapsenlapsen vaarina oma perhe on ollut melkoinen kasvatuksen laboratorio. Siinä on onnistuttu, erehdytty ja opittu. Opintoni ja vuosikymmenten kokemukseni ihmisten ohjaamisesta ja johtamisesta ovat saaneet pohtimaan, kuinka erilaisia kasvatus ja johtaminen lopulta ovat.
Simpukassa näin, miten tutkimukseen perustuva Ihmeelliset vuodet -kasvatusmenetelmä toimii arjessa.
Rauhallista ryhmänhallintaa ilman jatkuvaa komentamista. Jokaisen lapsen yksilöllistä kohtaamista, kannustamista ja myönteistä palautetta. Selkeitä rajoja, joista pidetään kiinni.
Kaikki tämä näkyi henkilöstön tavassa toimia. Ei vain yksittäisinä kasvatuskeinoina, vaan yhteisenä tapana kohdata lapsi.
Mietin taas, kuinka paljon samaa tässä on ihmisten johtamisen kanssa.
Ymmärtäminen ei tarkoita kaiken hyväksymistä. Kannustaminen ei poista vaatimista. Eivätkä rajat ole välittämisen vastakohta.
Kiitos Simpukan henkilöstölle! Oli hienoa nähdä, millaista osaamista ja ammattitaitoa varhaiskasvatuksen arjesta löytyy.
Vierailu sai katsomaan myös peiliin.
Tarvitsisimmeko me aikuiset aivan samanlaista oppimista toisen ihmisen kohtaamisessa?
Olipa vastassamme oma lapsi, nuori, työkaveri tai kuka tahansa elämämme polulla kohtaamamme ihminen.
Meidän pitäisi opetella kasvattamaan myös itseämme, jotta osaisimme paremmin kohdata toisemme.