Poliittista realismia etsimässä – Kari Riihola

Kari Riihola

Poliittista realismia etsimässä

Kirjoitettu: 22.8.2020 08:15

Suomalaisen politiikan ydin saattaa usein unohtua, kun vain seurataan, mitä valtakunnan ja paikallistason päättäjät ovat päättämässä. Varsinkin pelkästään mediaa seuraamalla vaikuttaa joskus siltä, että yhdeltä jos toiseltakin päättäjältä ja viestinvälittäjältä on kokonaiskuvan punainen lanka kadoksissa.

JK Paasikivi on aikoinaan todennut, että poliittinen realismi ei ole Suomen vahvuus. Paasikiven mukaan Suomessa usein sorrutaan uskomaan siihen, että asiat ovat juuri niin kuin niiden halutaan olevan. Mutta tosiasia on se, ettei aurinko ole kuu, vaikka kuinka haluttaisiin.

Perussuomalaisia on usein moitittu populismista, mutta samaa on havaittavissa monessa muussakin poliittisessa ilmansuunnassa. Vaalilupaukset ovat tästä tuttu esimerkki. Vaalien alla luvataan yhtä ja toista, mutta kun jälkeenpäin katsotaan, moni lupaus on jäänyt toteuttamatta.

Puheet ovat isoja, mutta teot jäävät pieniksi.

Yksi viimeaikojen valtakunnan tason tyypillisin esimerkki oli SDP:n vaalien alla lupaama vappusatanen. Sen piti olla varma juttu, mutta yllättäen keväällä todettiin, että tässä taloudellisessa tilanteessa sitä ei pystytä toteuttamaan. Jos koronaa ei olisi tullut, olisiko se toteutettu?

Veikkaanpa, että joka tapauksessa taloudellinen tilanne olisi ”yllättäen” ollut niin haastava, että vappusatanen olisi joka tapauksessa peruttu. Se oli pelkkä vaalitemppu.

 

Näin tavallisen kuntapäättäjän jakkaralta katsottuna lupausten unohtamisen ohella toinen ääripää on se, että kun vaalien alla on jotain luvattu, siitä yritetään kynsin hampain pitää kiinni, vaikka jo valmisteluvaiheessa huomataan, ettei lupausta kokonaisuus huomioiden pysty sellaisenaan pitämään.

Yksi viimevuosina paljon harmaita hiuksia aiheuttanut lupaus oli hoitajamitoitus. Hoitotyötä tehneenä, oman kokemukseni perusteella mitoituksesta olisi kannattanut tehdä joustavampi ja hoidettavuusmittareihin paremmin sidottu. Hoitajamitoituksen parhaita asiantuntijoita ovat hoitotyön ammattilaiset. Joku tarvitsee hoitoa 0,4, joku 2,7. Kuinka hyvin voimme vanhuksia hoitaa, kun kaikkien pitää saada lakisääteisesti 0,7? Ihan vaan siksi, että näin on luvattu ja lakiin kirjattu.

Poliittista puhetta taisi olla myös se lausahdus, kun peräti ministeritasolla sanottiin, että mitoituksen kirjaaminen lakiin on muutaman tunnin juttu. Jokunen vuosi siinä sittenkin vierähti.

Hoitajamitoituksen rahoittaminen ei taida olla vieläkään valmiina.

 

Kun pelataan veronmaksajien varoilla, pitäisi aina ottaa huomioon todellinen tarve sekä toiminnalliset ja taloudelliset mahdollisuudet. Sillä tilanne on voinut kenties alkuperäisestään muuttua. Kun esimerkiksi muutama vuosi sitten tehtiin Iisalmessa kouluverkkopäätös, onko se enää ajantasainen? Olisiko tarvetta tarkastella seinien määrää ja sijainteja uudelleen, kun maailma ympärillämme on muuttunut?

Ei kai me toteuteta huonoja päätöksiä vain siksi, että niin on aikoja sitten luvattu?

Aina pitäisi pystyä ottamaan pieni aikalisä ja selvittämään hankkeen tarve nykytilanteessa. Tärkeintä on ottaa huomioon kokonaisuus ja realiteetit, eikä vain tehdä vanhanaikasta temppupolitiikkaa.

 

Kari Riihola