On lottovoitto syntyä Suomeen. Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Pari sanontaa, jotka ylistävät kotimaatamme. Vaikka kenraali Ehnroot on sanonut, että Suomi on paras maa meille suomalaisille, olisi meidän syytä miettiä, kuinka me kotimaatamme kohtelemme. Ja ennen kaikkea sitä, millaiseksi me suomalaiset omaa kotimaatamme. haluamme muokata
Olen saanut tutustua mahtavan nigerialaisen vävypoikani kautta erilaiseen valtioon, sen kulttuurin ja toimintatapoihin. Hän on kotoisin Benin Citystä, Edon osavaltiosta. Osavaltiossa on – vastaajasta riippuen – 3 – 5 miljoonaa ihmistä.
Syksyllä olin onnekas ja pääsin opintomatkalle tutustumaan tuohon maahan. Koko Nigerian valtiolla on pitkä ja värikäs historia, johon en tässä nyt paneudu sen tarkemmin, sillä mietittävää riittää ilmankin.
Lyhyesti sanottuna: Tuolla matkalla, ”osa sydämestäni” jäi siellä tapaamilleni ihmisille.
Nigeria on tällä hetkellä länsimaalaiselle yksi maailman vaarallisimmista matkustuskohteista. Miksi?
Syy on yksinkertainen: Olkoonpa kyseessä kuka tahansa länsimaalainen, turistin taloudellinen ostovoima on huomattavan paljon isompi kuin suurimmalla osalla nigerialaisista. Näin ollen jokainen länsimaalainen turisti on Nigeriassa oiva kohde erilaisille rahanhankkimiskeinoille.
Nigerian valtion taloudessa öljy näyttelee suurta roolia, maan tulosta kaksi kolmasosaa tulee öljyntuotannosta. Maan monipuoliseen ja värikkääseen poliittisen tilanteeseen kannattaa tutustua vaikka netissä, sillä yhteisten asioiden hoitaminen on Nigeriassa oma lukunsa.
Vallassa olevien toimintatavat näkyvät tavallisten nigerialaisten arjessa monesti varsin negatiivisena asiana. Monin paikoin sikäläinen infrastruktuuri on retuperällä, sillä valtion tuloista varoja ei juurikaan ohjaudu kansalaisten arjen hyvinvointiin. Verotusjärjestelmää ei käytännössä oikein ole ja vientituloista tulevat varat ohjautuvat pitkälti valtaapitävien hyväksi.
Maa on osittain kuin venäläinen taloyhtiö: yksittäiset asunnot ovat niin hyviä, kuin ne niissä olosuhteissa voivat olla, mutta yhteisistä asioista ei juurikaan pidetä huolta.
Vaikka elinolot Nigeriassa ovat mitä ovat, kansakunta vaikuttaa suomalaisen silmiin hyvin positiiviselta ja iloiselta kansalta. He ovat perhekeskeisiä, yhteisöllisiä ja suku on heille tärkeä. Heidän kulttuurinsa on aivan toisenlainen kuin meidän. Ero on yhtä suuri kuin mustalla ja valkealla.
Mitä kaikkea opittavaa meillä voisikaan olla tuosta Afrikan suurimmaksi, peräti 200 miljoonaa ihmistä käsittävästä heimojen kansakunnasta?
Me suomalaiset määrittelemme onnellisuuden usein ulkoisten puitteiden perusteella. Uuden auton omistajalla ja kalliiden vaatteiden kantajalla menee mielestämme hyvin, mutta samaan aikaan yhteisöllisyys ja perusperheen arvostus on vähenemään päin.
Tuudittaudumme nykyään siihen ajatukseen, että valtio ja kunta kasvattaa lapset ja hoitaa vanhukset. Kaikki muutkin maan ongelmat hoitaa maan hallitus tai ainakin joku muu. Ajattelemme kaikesta monesti varsin itsekeskeisesti, minä-minä-kulttuuri on vallallaan ja mikä huolestuttavinta, vanhempien ihmisten kunnioitus on kadonnut lähes kokonaan.
Kun Nigeriassa omia vanhempia kunnioitetaan ja jopa omaa isoveljeä teititellään, aika monelta suomalaiselta voidaan kysyä, milloin viimeksi olet halannut sukulaistasi, tuttavaasi ja kertonut välittäväsi aidosti hänestä?
By Iisalmi hengessä, halaillaan kun tavataan
Kari Riihola
Iisalmen Sanomat 9.1.2020