Suomessa yhteiskunnan pääasiallinen tulonlähde on verotus. Veroilla kustannetaan julkisia palveluja, muun muassa koulutukset ja sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kuntien suurimmat menoerät ovatkin hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiin tukipilareihin lukeutuvat varhaiskasvatus ja koulutus sekä sosiaali- ja terveysmenot.
Niistä kuitenkin joudutaan nykyään tinkimään ja säästämään jatkuvasti, vuosi toisensa jälkeen, koska verovarat eivät riitä kaikkeen. Esimerkiksi Iisalmessa on edessä seiniin kohdistuvia investointeja, jotka vievät osan kaupunkimme käytettävissä olevista verovaroista.
Onko tilanteelle mitään tehtävissä? Jotta verovarat riittävät, yksi keino on ajatella: ”ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ”. Tämä edellyttäisi voimakasta toimintojen ja menojen karsimista. Tämä tuntuu olevan poliittisesti haasteellinen sarka kynnettäväksi.
Toinen keino olisi kiristää verotusta sekä keksiä uusia. Meillä on jo kunnallisvero, kiinteistövero, valtion tulovero ja lukuisa määrä kulutusveroja ynnä muita veroja. Tämä tuntuu olevan lainanoton lisäksi helpompi tapa poliittisesti.
Mutta jo nykyään palkansaajan 2000 euron palkasta työnantaja maksaa 3000 euroa, mutta työntekijälle jää ostovoimaa käteen vain 1000 euroa.
Minne 2000 euroa katoaa? Se sujahtaa veroina ja muina veron kaltaisina maksuina yhteisiin kassoihin. Onko oikein enää lisätä työtä tarjoavien ja työtätekevien maksuja?
Paras vaihtoehto olisi löytää toimintatapa, jossa meillä jokaisella olisi oma rooli yhteiskunnan rattaiden pyörittämisessä. Mitä enemmän Iisalmessa ja Suomessa on veronmaksajia, sitä enemmän kaupunki ja valtio saavat erilaisia verotuloja.
Työssä käyviä, yhteiskunnalle ja itselleen lisäarvoa sekä hyvinvointia tuottavia veronmaksajia tarvitaan lisää.
Suomessa on runsaasti työttömiä työnhakijoita ja avoimia työpaikkoja. Potentiaalia siis löytyy.
Lähestymiskulmana ihmisen osaamiseen tahtoo vain turhan usein olla hänen työnteon osaaminen, ei ihmisen ominaisuudet ja motivaatio työtä kohtaan.
Entä jos työn osaamisen sijasta selvitettäisiin työnhakijan ominaisuudet ja motivaatio suhteessa tarjolla oleviin työtehtäviin? Koulutusta toki tarvitaan ja on ammatteja, joita voi lähestyä vain ammatillisen osaamisen kautta.
Mutta kun katsotaan kokonaisuutta, on paljon tekemätöntä työtä, jonka moni voisi oppia hyvän asenteen sekä motivaation avulla suoraan työllistyen, siinä rinnalla osaamistaan kehittäen.
Kun ihminen tekee työtä, työstä maksetaan palkkaa. Siis ihan oikeaa palkkaa, jonka erotus siihen, ettei tee mitään on riittävän iso. Lienee itsestään selvää, että yksi työssäkäynnin syy on taloudelliseen ansaintaan liittyvä motiivi.
Päästäksesi astumaan ylätasanteelle, on pitänyt ensin astua ensimmäiselle askelmalle ja siitä porras kerrallaan eteenpäin. Harvoin jos koskaan loikka ylätasanteelle onnistuu suoraan. Samoin se on työelämässä.
Meidän pitäisi saada aikaa positiivinen kierre työtä kohtaan ja sitä kautta monenlaista hyvää Suomelle ja Iisalmelle.