Identiteetti – mielen syvin olemus – Kari Riihola

Kari Riihola

Identiteetti – mielen syvin olemus

Kirjoitettu: 18.1.2021 09:36

Urheilu (gaala) herättää tunteita ja intohimoja. Niin tälläkin kertaa.

Urheilugaala sai torstai-iltana minut miettimään ja pohtimaan identiteettiä.

Huomasin kesken lähetyksen pohtivani rooliani kasvattajana ja osaani kohtaamieni ihmisten identiteetin muodostumista.

Olen toiminut useissa erilaisissa valmennus- ja koulutustehtävissä, lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Oman jälkikasvuni kanssa olen kulkenut kasvattajan polkua jo jonkin aikaa. Myös työnantajana toimiessani sitä tapahtuu. Itse asiassa aina kun tapaan toisen ihmisen, minulla on jokin rooli identiteettiin liittyen.

Nuo hetket ovat antaneet paitsi mahdollisuuden opastaa ja asettaa rajoja sekä rakastaa, myös kasvattaneet sekä muuttaneet minun omaa identiteettiäni.

Vastikään aloin kulkemaan yhteistä polkua ensimmäisen lapsenlapseni kanssa.

Vaarina koen olevani omalta osaltani vastuussa siitä, millainen identiteetti lapsenlapselleni kehittyy, ja millainen ihminen hänestä kasvaa. Olenko oppinut aikaisemmissa toimissani riittävästi, jotta selviydyn ilmiömäisesti tästä haastavasta roolista? 

Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että hänestä kasvaa sellainen ihminen, joka pystyy tuottamaan ympärilleen hyvää. Ihminen, joka ymmärtää asioita ja asiayhteyksiä sekä niiden vaikutuksia mahdollisimman hyvin. Hänen identiteettinsä kehittyköön vahvaksi ja ajattelevaksi.

Sana identiteetti tulee latinankielen sanasta idem. Se tarkoittaa ”sama”. Idem on mielen syvin olemus, joka heijastuu elämässämme kaikkeen. Psykologisesti sen ajatellaan vastaavan kysymykseen ”kuka minä olen”. Vastaus tuohon kysymykseen sitten muuttuukin elämän edetessä. Miksi näin?

Mielenlähteitämme ovat genetiikka, aineenvaihdunta, olosuhteet ja menneisyys. Antureina, tiedon kerääjinä ympäröivään maailmaan, toimivat aistimme: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto.

Tämän kokonaisuuden kautta meille syntyvät arvot ja uskomukset (miksi?), osaaminen (miten?), käyttäytyminen (mitä?) sekä ympäristö (missä ja milloin?).

Näin syntyvän tietovarannon läpi peilaamme kaikkea ympärillämme olevaa uutta informaatiota, osin tietoisesti ja suurelta osalta tiedostamattomasti.

Oma identiteettimme on lukuisten asioiden summa, joka näkyy ulospäin meidän suhtautumisena ja käyttäytymisenä elämän eri tilanteissa.

Siksi identiteettimme on mielessämme oleva muokkaantuva kokonaisuus koko elämämme ajan.

Palataanpa urheiluun. Liikunta ja urheilu voivat olla parhaassa tapauksessa loistava väline identiteetin kehittymiselle. Lainaan legendaarisen koripallovalmentaja John Woodenin pohdintaa menestymiseen liittyen.

Woodenin mukaan henkilön perustan tulee olla kunnossa. Perustuksen viisi rakennuspalikkaa ovat ahkeruus, ystävällisyys, uskollisuus, yhteistyökykyisyys ja innostuneisuus. Tämä on kivijalka, jonka päälle on hyvä rakentaa minuuden ja menestyksen muita osatekijöitä.

Valitettavasti länsimaisessa kulutuskulttuurissa lähestymiskulma liikuntaan ja urheiluun tahtoo liian monesti olla saavutusten, kehon ja jopa narsismin sävyttämä. Kehosta muodostuu tällöin identiteetin tunnusmerkki.    

Urheilugaalassa jaettiin vuoden esikuva -palkinto. Esikuvat muokkaavat omalta osaltaan varsinkin nuorempien ihmisten identiteettiä.

Siitä tämä pohdinta sai alkunsa.

Kari Riihola

Vaari