Kultainen sääntö

Kirjoitettu: 7.12.2020 08:17

Olen kuullut itseäni viisaammilta henkilöiltä, että kaikki hyvä joka ihmisellä on – tai tulee koskaan olemaan – on peräisin toisilta ihmisiltä.

Sen muistaminen voi eri yhteyksissä nykypäivänä olla vaikeaa, sillä usein ihmisten sanomisista ja tekemisistä nostamme esille vain meistä negatiivisilta tuntuvat asiat, joko vasta väitteiden tai huomiotta jättämisen kera. Siinä me kanssamatkaajat olemme liian hyviä.

Kun joku ihminen ehdottaa jotain korjaavaa toimenpidettä, tavoitteena on aina kehittää asioita parempaan suuntaan.

Kun kaupungin päättäjät tekevät päätöksiä, tavoitteena on parantaa nykyisiä olosuhteita ja kun maan hallitus päättää esimerkiksi koronaan liittyvistä asioista, heilläkin tavoitteena on tehdä hyviä päätöksiä.

Erinomaisten, saati sitten ilmiömäisten päätösten tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä sitä ohjaa aina meidän oma menneisyys ja siitä syntynyt maailmankatsomuksemme sekä osaamisemme. Menneisyys ohjaa siis nykyisyyttä, josta muodostuu tulevaisuus, kun yritämme mennä kohti päämäärää yksin tai yhdessä.

 

Hyvän päättäjän tunnistaakin siitä, että hän hankkii kaiken mahdollisen tiedon, punnitsee vaihtoehtoja ja tekee sen jälkeen mahdollisimman hyvän päätöksen.

Erinomainen päättäjä taasen kykenee tekemään päätöksiä puolueettomasti ja tarvittaessa myös jonkin kannalta katsottuna kipeitäkin päätöksiä. Sellaisiakin, jotka eivät kenties ole täysin oman edun tai eturyhmän maailmankatsomuksen mukaisia, mutta ovat yleisenedun kannalta parhaita mahdollisia.

Kun mietitään maan hallituksen koronapäätöksiä, ovatko ne olleet aina oikeita, tasapuolisia ja oikea-aikaisia? Onko niiden teossa otettu huomioon parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi kansantalouden ja terveyden tilanteet sekä niiden vaikutus toisiinsa? Entä mitenkäs EU:n koronaelvytyspaketin demokraattinen käsittely etenee nykyisessä Suomen poliittisessa ilmapiirissä?

Ja jos mietitään paikallista politiikkaa, osaammeko ottaa päätöksenteossa huomioon myös toisten ajatukset ja näkökulmat? Osaammeko kuunnella toisen puolueen edustajia ja poimia heidän ajatuksistaan ne parhaat puolet, joita emme itse ehkä ole ottaneet huomioon? Entä kuinka me toimimme, eri tilanteissa omassa henkilökohtaisessa elämässämme?

Kyse on toisen ihmisen arvostamisesta ja huomioimisesta. Osaammeko arvostaa ja kunnioittaa toisia ihmisiä ja heidän osaamistaan? Ja mikä vielä tärkeämpää, pystymmekö luottamaan toiseen ihmiseen?

Jos emme voi luottaa, on vaikeaa arvostaa toisen ihmisen mielipiteitä ja ottaa niitä huomioon, kun muodostamme kokonaiskuvaamme. Silloin monet hyvätkin ajatukset jäävät huomioimatta.

 

Kun osaamme ottaa huomioon toisten ihmisten näkökulmat ja poimimaan niistä parhaat palat, oma näkemyksemme jalostuu ja parhaimmillamme voimme jopa kehittyä ihmisenä.

Kun osaamme poimia toisten tekemisistä ja sanomisista ne parhaat tiedot ja oivallukset, olemme hyvän ajattelemisen ytimessä. Mitä enemmän pystymme poimimaan hyviä ajatuksia toisilta, sitä enemmän meille niitä kertyy.

Ja näin kaikki se hyvä, joka minulla on, on peräisin toisilta ihmisiltä.